Olen iloinnut kuluneesta kuukaudesta, jonka ajan olen saanut olla täällä Torniossa kesäpappina palvelemassa Herraa ja Tornion seurakuntalaisia. Olen joskus vaeltanut Lapin tuntureilla. Minulle se on kauneinta Suomea. Erämaassa vaeltaessa on aikaa luonnon rauhassa pohtia kristityn jokapäiväistä kilvoittelua. On helpottavaa ajatella vertauskuvallisesti, että tienviittana ja oppaana on itse elämän Herra. Silloin ei eksy, ja pysyy kaidalla tiellä.

Minulle Tornio muistuttaa paljon edeltävää asuinkaupunkiani Oulua, joka sijaitsee niin ikään suistoalueella. Kaunis Oulujokivarsi on lapsuuteni mielenmaisemaa. Siihen kuuluivat Oulujoen lisäksi kotia ympäröivät viljavat pellot, takana synkeä metsä, ja rautatie.

Tornion kaunis, valkoinen tukipilarikirkko muistuttaa lapsuuteni ja nuoruuteni Muhoksen kotikirkkoa, jossa seurakunnassa olen saanut kasvaa ja varttua. Tein suntion sijaisuuksia tuossa kauniissa, Tornion kirkkoa vanhemmassa vuodelta 1634 peräisin olevassa kirkossa. Suntion tehtävät antoivat ikään kuin toisenlaiset silmälasit papin toimeen. Siitä virisi hiljalleen kutsumus kohti pappeutta. Molemmat vanhempani ovat teologeja, mikä varmasti näkyi uravalinnassani. Sain pappisvihkimyksen 26. toukokuuta 2024 Lapuan tuomiokirkossa, ja vokaation sain Laukaan seurakuntaan, jossa aloitin pappisurani.

Haluan puhua armollisesta Jumalasta. Minua puhuttelee psalmin jae ”Hän ei väisty viereltäsi” (Ps. 121:5). Elämän Herra on sinun ja minun rinnallakulkija aina siellä, missä olemme ja minne menemme. Kesäpappina haluan olla helposti lähestyttävä. Tule ja ota minua hihasta kiinni, niin poristaan!

Tervetuloa Jaakko työyhteisöömme!