Nuorisotyön työntekijät Alina, Karoliina ja Katja sekä 15 torniolaista nuorta aloittivat varainkeruun kuukausia ennen matkaa. Tämän eteen tehtiin töitä muun muassa myymällä Kakkutukun tuotteita ja Cafe Rohkifiinin kakkuarpoja. Nuoret toimivat aktiivisesti myyntityössä ja keräsivät rahaa matkaan riittävästi. 

Matka aloitettiin helatorstaina 14.5. Torniosta aikaisin aamulla pikkubussilla. Matkan aikana nuoret lauloivat yhdessä tuttuja veisuja, pelasivat ja tutustuivat toisiinsa syvemmin. 

Reissun kohokohta oli äiti Teresan sisarten luokse saapuminen. Siellä pääsimme laulamaan ja rukoilemaan yhdessä nunnien kanssa köyhille ja yksinäisille ihmisille, jotka olivat kokoontuneet syömään nunnien soppapäivänä. Laulaessamme syöjät tuntuivat nauttivan hetkestä, ja osa lähti taputuksin mukaan lauluun. Hymy paistoi niin heidän kuin meidänkin kasvoillamme musiikin yhdistäessä meitä kaikkia. 

Osa nuorista avusti sisaria valmistelemaan tarjoilut, tarjoilemaan ja tiskaamaan. Osa taas kitki rikkaruohoja ja kaivoi tulppaanien sipuleita uutta istuttamista varten. 

Työssä pääsimme kohtaamaan nunnia kauniine hymyineen, kuulemaan heidän tarinoitaan ja haastamaan itseämme. Lisäksi veimme nunnien jaettavaksi riisiä, villasukkia ja lämpimän itse neulotun viltin. 

Reissuun mahtui myös muuta puuhaa, kuten shoppailua ja herkullisia ruokia. Pääsimme kokemaan uutta ihanien ohjaajiemme kanssa ja suorittamaan ryhmätehtäviä, jotka paransivat yhteisöllisyyttä ja synnyttivät hauskoja hetkiä. Iltaiset keskustelutuokiot huonekavereiden kanssa olivat suuressa roolissa toisiimme tutustumisessa, ja lyhyellä varoajalla tehdyt ratkaisut opettivat nopeaa toimintaa. 

Avustusmatkan ansiosta saimme ainutlaatuisen kokemuksen, joka avarsi maailman kuvaamme. Saimme nähdä omin silmin, kuinka hyvässä asemassa olemme saaneet elää. 
Ihailimme nunnien paloa auttaa ihmisiä ja heistä pursuavaa elämäniloa, joka kumpusi muiden auttamisesta. Ymmärsimme kuinka paljon ihmiset arvostivat heiltä. Tajusimme myös, kuinka helposti hymy tarttuu, ja pienelläkin katsekontaktilla saa olonsa nähdyksi. Kaikin puolin avustusmatka oli avartava kokemus, jolla saimme nähdä pienen osan nunnien elämää ja olla osa sitä. On hyvä muistaa, että kaikkien kannattaa yrittää löytää oma tapansa auttaa muita.  

Reissu myös kasvatti meidän yhteishenkeämme, ja useat ystävyyssuhteet syvenivät. Oli hieno huomata, kuinka selvisimme vastoinkäymisistä hyvin mielin ja opimme, ettei ketään kannata syyllistää haastavissa tilanteissa. Matkan tunnelmaa kohotti taitava kuski ja hänen sydämellinen puolisonsa, jotka hymyilivät aina, riippumatta siitä, näimmekö heidät kaupungilla tai bussiin tullessa. Tämä avustusmatka on muisto, jonka talletamme sydämiimme.

Teksti:
Tornion seurakunnan nuoret 
Siiri Valtonen ja Ella Korva