Suru on osa elämää, mutta kun sen kohtaa, se tuntuu yllättävän raskaalta. Kun menetämme läheisen, jäämme helposti ajatustemme kanssa yksin. Oma maailmamme tuntuu pysähtyvän, on aika ennen ja jälkeen. Maailma ei kuitenkaan pysähdy vaan asiat vyöryvät eteen vauhdilla. On pakko pystyä toimimaan ja hoitamaan kaikki kuolemaan liittyvät asiat ajallaan. Juuri silloin ystävien, yhteisön ja seurakunnan tuki voi olla korvaamatonta.
Olen itse saanut kokea, kuinka suuri merkitys perheen, ystävien ja seurakunnan läsnäololla on surun hetkellä. Pienet eleet – lämmin halaus, myötätuntoinen sana, kuunteleva korva – voivat kantaa eteenpäin silloin, kun omat voimat tuntuvat ehtyvän. Surussa ei tarvita suuria tekoja, vaan tärkeintä on, että joku kulkee rinnalla.
Seurakunta tarjoaa monia tapoja kohdata surua yhdessä. Sururyhmät, sielunhoito ja muistotilaisuudet antavat tilaa käsitellä menetyksiä turvallisessa ympäristössä. Rukous ja hengellinen musiikki voivat tuoda lohtua, kun sanat eivät riitä.
Myös käytännön apu voi olla arvokasta. Hautajaisten järjestäminen voi tuntua raskaalta surun keskellä, mutta seurakunnan työntekijät tukevat lempeästi ja kunnioittavasti käytännön asioiden hoitamisessa. Jos omat voimavarat tai taloudelliset resurssit ovat vähissä, apua on mahdollista saada myös diakoniatyön kautta. Joskus auttaa, kun saa puhua jonkun kanssa. Seurakunnan papit ja diakoniatyöntekijät kuuntelevat ja tarjoavat keskusteluapua ja hengellistä tukea sitä tarvittaessa.
Nuorille, alle 29-vuotiaille, Walk-in-terapia tarjoaa nopean ja matalan kynnyksen mahdollisuuden keskustella tunteista ja mieltä painavista asioista luottamuksellisesti, turvallisessa ympäristössä ilman pitkää odotusaikaa. Koulutettu terapeutti auttaa jäsentämään ajatuksia ja tunteita, mikä voi tuoda helpotusta surun ja muiden mieltä painavien asioiden käsittelyyn.
Suru muuttaa muotoaan ajan kanssa, mutta se ei katoa. Ystävien ja yhteisön tuella ja uskolla voi kuitenkin löytää toivoa ja voimaa jatkaa eteenpäin. Olkoon meillä jokaisella kyky nähdä surevat ympärillämme ja tarjota heille sitä samaa lohtua, jota itse olemme saaneet.