Uudenvuodenlupauksia on annettu. Ehditty rikkoakin. Huonoista tavoista on luvattu luopua ja hyviä tapoja lisätä. Monenlaista muuta. Otsikon sanat löytyvät Yliopiston Almanakan kannesta. Itselleni niitä on kertynyt vuodesta 1997. Tapanani on ollut merkitä niihin hiihtolenkit ja muut treenit. Välillä voi vertailla eri vuosien kuntoiluintoa.
Almanakoissa tammikuun kohdalle on kirjoitettu sanat: Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys! Joulukuun kohdalla lukee Ylistys, kiitos ja kunnia olkoon Sinulle, rakas Isä! Alkavaan vuoteen saa rukoillen lähteä Jumalan kanssa. Joille seuraava joulukuu suodaan, saa vuoden lopussa kiittää Jumalaa kuluneesta vuodesta. Elämässä ja kuolemassa, aivan kaikessa, saa tänäkin vuonna jättäytyä turvallisesti Taivaan Isän huolenpitoon. Jeesus on kuolemankin voittaja.
Alkava vuosi on kristillisen maailman juhlavuosi. Ensimmäinen ekumeeninen Nikeassa v. 325 järjestetty kirkolliskokous hyväksyi Nikean uskontunnustuksen l. symbolin. Se yhdistää kristittyjä kautta koko maailman, Isä meidän- rukouksen tavoin. Tunnustusta täydennettiin 3. uskonkappaleen osalta seuraavassa kirkolliskokouksessa v. 381.
Tunnustus tiivistää Raamatun keskeisen ydinsanoman ja sen lauseet nousevat sieltä. Tunnustus on myös Jumalan ylistämistä. Samalla kun tunnustamme yhteisen uskomme, me ylistämme Jumalaa siitä, kuka ja millainen Jumala on, mitä Jumala on tehnyt ja mitä Hän tulee vielä kerran tekemään. Mainittakoon, että meillä kenties tunnetumpi Apostolinen uskontunnustus sai lopullisen muotonsa 700-luvulla.
Nikean tunnustuksen 1700. juhlavuosi kutsuu meitä tutustumaan vanhan ja yhteisen kirkon perintöön. Ja oppimaan siitä. Muinoinkin monenlaisten ristiriitojen keskellä, kirkkoisät löysivät yhteisen uskon. Tämä vuosituhantinen usko on kantanut menneitä sukupolvia. Varmasti se kantaa myös meitä.
Armorikasta uutta vuotta 2025 kaikille!
