Vielä kesästä ja vähän uitostakin

7.10.2024, Jarkko Hannunen

Maisema Parasniemen rannastaTornionjoellepäin

Ensimmäisiä työpaikkojani oli Kemijoen uitto ja vänkärin hommat Uitto 7:ssa. Tuon hinaajan jo edesmennyt kippari tapasi sanoa Suomen kesän olevan ”lyhyt ja ytimekäs”. Kesän lyhyyden ymmärrän, mutta mitä tuo ytimekäs tarkoittaa, on jäänyt epäselväksi. Siihen voinee jokainen sisällyttää omia merkityksiä.

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia pitkästä kesästä. Hellepäiviä on Suomessa ollut ennätysmäärä. Pitkäkin kesä on vääjäämättä taittumassa talveen. Luonnossa kukkien loisto ja vehreys on kadonnut ja kuolema näyttää voittavan elämän. Pimeys ja kuolema ottavat valtaansa kaiken kesän ja elämän vehreyden. Kuitenkin tiedämme kuolleiden kasvien heräävän muutaman kuukauden kuluttua loistoon ja vehreyteen.

Mitä pidempään on saanut elämän matkaa kulkea, sitä paremmin huomaa, että ihmisen elämäkin taitaa olla ”lyhyt ja ytimekäs”. Pisinkin elämä on lopulta vain pikainen pyrähdys (Ps.90:5–6). Nuorena katselee tulevaisuutta, kuin keski-ikä tai muut elämän etapit olisivat kaukana, kaukana siellä jossain. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin huomaa, kuinka nopeasti aika on mennyt. Takaisin ei pääse. 

Kristillisen uskon kovimmassa ytimessä on Kristuksen ylösnousemus. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Jokainen sunnuntai on Kristuksen ylösnousemuksen juhla, pääsiäinen. Sitä juhlaa jokainen messukin on todentamassa. Myös koko Jumalan luomakunta todistaa samasta. Syksyllä kuolleet kasvit, heräävät keväällä uuteen loistoon. Kuolleesta siemenestä nousee uusi elämä. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Odotamme uutta kevättä. Tiedämme sen tulevan. Saamme odottaa tulevan maailman elämää. Jumala on sanassaan luvannut sen tulevan. 

”Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.” 1. Kor. 15:42–43.
 

Kirjoittajat

Jarkko Hannunen

Jarkko Hannunen