Jo joutui armas aika ja suvi suloinen...

2023-06-02 11:00:00.0, Mirja-Liisa Lindström

Tuomi kukkii

Suvivirren sanat ja sävel ovat tähän aikaan vuodesta meidän kaikkien mielessä ja muistissa, halusimme tai emme. Toisille se tuo sydämeen lämpimän sykkeen kesän odotuksesta, toisilla taas on siitä aivan päinvastaisia kokemuksia. Nekin tunteet ovat aitoja ja todellisia.

Koulujen päättyminen, seuraavalle luokalle siirtyminen, ammattiin valmistuminen, omien tai läheisten nuorten juhlat näin kevään korvalla, tuovat elämään aina jonkinlaista uutta toivoa tulevasta. Nyt on sen aika!

Näin keväällä katselen, miten luomakunta herää. Vaikka tiedänkin, että kasveilla on juurensa, jotka ovat talvenaikana olleet turvassa roudan ja lumen alla, silti minusta on suuri ihme, miten ne nousevat syksyn lakastuneiden lehtien joukosta uuteen kukoistukseen. Kasvun ihme. Luomisen ihme.

Mutta annanko omassa sisimmässäni tilaa samankaltaiselle uudistumiselle, sisäiselle kevätsiivoukselle, kasvunihmeelle? Mitä hyvää on jäänyt elämääni kuluneen talven jäljiltä? Mitä uutta ja hyvää soisin omassa ja toisten elämässä kasvavan ja tapahtuvan?
Näiden kysymysten äärelle on meidän jokaisen hyvä silloin tällöin pysähtyä.

Samoin kuin koululaiset kesän aikana valmistautuvat elämässä uuteen, samoin voisimme me aikuisetkin toimia. Niin kauan kuin unelmoimme, niin kauan kuin meillä on usko ja toivo jostain paremmasta, meillä on myös toivoa elämämme tuleviin päiviin ja vaiheisiin.
Suvivirren aika ei ole vain nuorten aikaa, se on kaikenikäisten ja koko luomakunnan uudistumisen aikaa.


Lämpimästi onnea ja siunausta
kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja kesälomalle pääseville