Keväisen lapsena opitun koululaulun sanat tulevat mieleen aina tähän aikaan vuodesta. Rinnassa läikkyy kesän odotus. Puiden oksia tulee tarkkailtua tavallista tarkemmin, jokohan siellä vihertää. Linnut ovat saapuneet ja etsineet pesäpaikkansa. Vedet virtaavat säteillen auringon paisteessa.
Kesän tulo on voimakasta aikaa. Likaisiksi muuttuneet kinokset ovat sulaneet ja kuolleiden lehtien keskeltä nousee uutta elämää. Kevään ja alkukesän vaikutus ihmiseen ja koko luomakuntaan on vaikuttava.
Kirkkovuoden kierrossa olemme myös siirtyneet ilon aikaan: Vapahtaja elää, hän on noussut haudasta, voittanut kuoleman vallan. Tällä viikolla siirrymme tässä vielä askeleen eteenpäin. Helatorstai muistetaan vielä muutaman vuoden takaa Kristuksen taivaaseen astumisen päivänä. Pääsiäisen jälkeen Jeesus kulki oppilaidensa seurassa vielä 40 päivää ja nyt Hänen on aika palata takaisin Isänsä luokse.
Helatorstaista on perimätieto, että tuo päivä on niin pyhä, ettei ruohokaan kasva.
Jeesus ei jättänyt meitä kuitenkaan yksin, helluntain tuulien myötä hän lähetti meille henkensä, Pyhän Hengen. Lisäksi Hän kuitenkin meille tehtävän: ’ Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.’ ja lisäksi Hän on antanut meille lupauksista upeimman ’katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti’.
Siunattua kevättä
