Radiojumalanpalvelus 6.3.2016

Saarna Alatornion kirkossa Torniossa 6. maaliskuuta  2016  klo 10.00

Radiointi YLE 1 

Tornion ja Haaparannan seurakuntien yhteinen messu. 

Saarna: kirkkoherra Martti Puontila 

4. paastonajan sunnuntai, ns. Leipäsunnuntai 

Evankeliumi: Joh.6:1-115

Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän tekiparantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä. 
Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta:”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä,mitä tekisi. Filippus vastasi:”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle:” Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” 

Jeesus sanoi:”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen:”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä. 
Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat:”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja  siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. 

Viime syksynä eräänä lauantaina minulle tuli puhelinsoitto. Soittaja kertoi, että Luulajasta on tulossa busseissa tuhansia turvapaikanhakijoita Tornion ja Haaparannan  yhteiseen matkakeskukseen. He olivat lähteneet Syyriasta,Irakista, Pohjois-Afrikasta,Afganistanista ja kulkeneet läpi Euroopan ja olisivat kohta täällä. Soittajan pyyntö oli:”Voisivatko seurakunnan työntekijät olla heitä vastassa ja tarjota heille jotain syötävää ja juotavaa”? Matkakeskukseen tuli yhtäkkiä päivittäin satoja turvapaikanhakijoita. Nopeasti organisoitiin Tornion ja Haaparannan seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia valmistamaan ja tarjoamaan tulijoille tuhansia voileipiä, lähinnä vaaleita leipiä.Suomalainen ruisleipä maistui heistä oudolta. Lisäksi tarjottiin kananmunia, mehua ja teetä. Tämä tarjoilu kesti useita viikkoja. Osa tulijoista jatkoi matkaansa, osa jäi Tornioon ja Haaparannalle hätämajoitukseen. Olin varautunut antamaan srk:n tiloja myös majoitukseen, vaikka tämän kirkonkin, jos tilanne olisi niin vaatinut. 

Sain paljon kiitosta ja siunausta, kun seurakuntien työntekijät ja vapaaehtoiset toimivat näin,auttaen. Mutta tuli myös rankkaa moitetta ja kirousta. Reaktiot olivat hyvin kahdenlaiset. Jotkut totesivat, etteivät tulijat olleet ollenkaan nälkiintyneen näköisiä, miksi heille piti leipää jakaa. Joku kertoi kirkosta eroamisensa syyksi:”Minun kirkollisverorahoilla ei Isisin taistelijoita ruokita”. Eivät tulijat olleetkaan nälkiintyneen näköisiä eikä leivän antaminen heille ollut mikään elämän ja kuoleman kysymys. Uskon, että se oli ennen kaikkea heille viesti siitä, että täällä kaukana kylmässä pohjoisessa heidät otetaan vastaan, heitä autetaan ja heihin suhtaudutaan lämpimästi ja että he kokevat täällä omaavansa saman ihmisarvon kuin mekin. Have you bread – onko sulla leipää, kysyi nuori poika astuessaan matkakeskukseen. Hän oli lähtenyt kauhujen maasta, kulkenut läpi Euroopan. Olisinko voinut vastata:”On kyllä, mutta sulle en anna”. 
Viime kuukausien aikana on haluttu palauttaa mieliin , että turvapaikkaa on täältä lähdetty etsimään rajan takaa mm. Ruotsin puolelta. Sotalapset olivat lapsia, jotka lähetettiin sotaa pakoon ja turvaan -  Ruotsiinkin  yli 70000 lasta. Ruotsi tarjosi turvapaikan. Vuonna 2005 Haaparannalla  paljastettiin sotalasten muistolle omistettu patsas, nimeltään ”ERO”. Siinä alaston tyttö seisoo jyrkänteen reunalla erossa vanhemmistaan ja sisaruksistaan pelokkaan näköisenä. 

Leivän perässä monet ovat lähteneet kotiseudultaan töihin muualle Suomeen tai ulkomaille. Iso joukko lähti leivän perässä Ruotsiin täältä Pohjois-Suomesta 1960-luvulla, silloin oli Suomessa yksi rakennemuutos. Tänään täällä Suomessa ja Ruotsissa monilla menee hyvin. Kuitenkin joukossamme on paljon ihmisiä, joilla on pulaa leivästä.Elämä on yllättänyt. Työttömyys, sairaudet, läheisten lainojen takaukset ja muut vaikeudet ovat sotkeneet talouden. Leipäjonot ovat olleet tuttu näky meille jo vuosien ajan. Heikki Hurstin ruokajonossa on riittänyt yhä enemmän väkeä. Kuviin nälkään kuolevista ihmisistä  olemme jo turtuneet, vaikka paikalla käyneet avustustyöntekijät ovat yrittäneet meitä herätellä ja havahduttaa, ettei leivän jakamisen tarve ole ollenkaan loppunut, vaan pikemminkin päinvastoin. Täällä Torniossa koottiin viime syksynä pitkästi yli 2000 pakettia vietäväksi Romanian lapsille, ja oli aika liikuttavaa nähdä köyhien perheiden lasten ilo ja riemu heidän saadessaan joululahjat täältä Suomesta. 

Tämän sunnuntain evankeliumi on Jeesuksen ruokkimisihme, kun Jeesus ruokkii viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla viisituhatta miestä plus naiset ja lapset, siis varmaan yli 10000 ihmistä. Ruokkimisihme oli niin suuri tapahtuma, että se on kerrottu kaikissa neljässä evankeliumissa. Lienee ainoa Jeesuksen tunnusteko, jonka kaikki evankelistat mainitsevat. Tätä ihmettä on selitetty monin tavoin. Yksi selitys on se,että ihmisillä oli omat eväät mukanaan, mutta he eivät halunneet antaa niille, joilla eväitä ei ollut mukanaan. Kun sitten pieni poika jakoi omat eväänsä, se hellytti muidenkin sydämet jakamaan omastaan ja niin kaikki saivat syödäkseen. Minua tämä selitys huvittaa, vaikka ajatus onkin kaunis. Jokaisessa neljässä ruokkimisihmeen kuvauksessa kerrotaan ihmisten reaktiot tapahtuneeseen. He halusivat tehdä väkisin Jeesuksesta kuninkaan, koska ajattelivat hänen olevan ennustettu profeetta. Kyllä minusta kirjoittajat huijaavat, jos muuta ihmettä ei tapahtunut kuin se, että ihmiset vain jakoivat omat eväänsä. Jeesus oli vielä reilukin, kun kerrotaan,että tähteeksi jäi vielä 12 täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä. 

Muutama viikko sitten oli saarnan aiheena  Jeesuksen tekemä  ensimmäinen ihmeteko: veden muuttaminen viiniksi Galilean Kaanaassa. Olisiko siinäkin ollut kysymys vain siitä, että joillakin häävierailla oli  omat viinit mukanaan ja kun huomattiin, että häiden järjestäjien viini loppui, vieraat lorottivatkin mukanaan tuomansa viinin yhteiseen viiniastiaan ja samalla pelastivat häät kiusalliselta häpeältä. Evankeliumeissa ihmeet on kuvattu selkeästi yliluonnollisiksi, vaikka onhan jonkinlainen ihme sekin, kun ihminen jakaa omastaan. Olemme kitsaita antamaan omastamme. 
Meidän on vaikea uskoa ihmeeseen. Kaikille tapahtumille pitäisi löytää järjellinen, luonnollinen ja tämänpuoleinen selitys. Kuitenkin tässä maailmassa on ja tapahtuu ihmeitä. Suuri ihme on jo elämä. Munasta tulee lintu, siemenestä uusi kasvi  ja kahdesta pienestä mikroskooppisesta solusta uusi ihminen. Biologi tietenkin antaa selityksen, mutta minulle ne ovat ihmeitä. Sitten kun hyppäämme avaruuteen ja mittaamattomaan maailmankaikkeuteen, niin  en voi muuta tehdä kuin ihmetellä, enkä aina pysty tekemään sitäkään, koska monet asiat menevät täysin yli ymmärryksen. 

Minulle ihmeet avautuvat jo Raamatun 1. jakeesta:”Alussa Jumala loi taivaan ja maan…”(1.Moos.1:1) Jumala esiintyy kaiken Luojana. Jumala on kaiken olemassaolon alku ja kaiken elämän takana. Jumala on luonut auringon, joka on kaiken elämän lähde, kuun ja miljoonat tähdet. Jumala loi tämän maapallon ja ainakin tälle planeetalle  ihmisen elämään. 
Mieleeni on jäänyt kaukaa, kun Tampereen piispa Eelis Gulin vieraili oppikoulussa, jota kävin. Jotkut oppilaat pitivät ihan naurettavana, että viisas piispa uskoi vielä johonkin myyttiseen luomiskertomukseen. Piispankin olisi heidän mielestään pitänyt siirtyä jo evoluution kannattajaksi. Hänen yksinkertainen vertauksensa jäi mieleen. Jos koulun rakennuksen edessä pihalla on joukko kiviä sellaisessa hyvässä järjestyksessä, että ne muodostavat selkeästi sanan ”oppikoulu”, niin todella vaikeaa olisi uskoa, että ne ovat järjestäytyneet siihen itsestään ja ihan sattumalta. 
Jokainen oppilas selittäisi, että joku ajatteleva olento on ne siihen näin asetellut. Kun  on olemassa kaikkivaltias Jumala, kaiken Luoja, niin minun ei ole vaikea uskoa, että Jeesus kykeni muutamalla leivällä ja kalalla ruokkimaan tuhansia ihmisiä. Pääpaino ei ollut siinä, että Jeesus ruokki 5000 perhettä, tarve tehdä tällainen ihme  joka päivä olisi ollut ilmeinen. Toisaalta tuskin ne ihmiset olisivat nälkään kuolleet ilman tätä ruokkimisihmettä. Pääpaino oli siinä, että Jeesuksen mukana tähän maailmaan tuli jotain aivan uutta ja ennen näkemätöntä ja kokematonta – viesti taivaasta. Ei ole vain tämä nähtävä elämä, vaan tämän takana on Jumala ja Hänen maailmansa ja olemassolonsa. 

Leipä on ollut meille suomalaisille jopa pyhää.Sitä on kunnioitettu,leipuri on saattanut siunata taikinan. Kun olin aikanaan kansakoulussa, ruokailemaan ei alettu ennen kuin oli pidetty ruokarukous. Sen käyttö on vähentynyt ja ruokaan suhtaudutaan nykyään varsin kevytmielisesti. Olen kuullut körttisaarnaaja Aku Rädystä, joka käytti körttipukua. Eräällä matkallaan hän oli poikennut baariin syömään. Hän kokosi ruokatarpeet tiskiltä ja meni pöytään istumaan. Ennen ruokailun aloittamista Aku kumarsi päänsä, risti kätensä ja piti ruokarukouksen. Naapuripöydässä se oli huomioitu ja herätti joissakin jopa hilpeyttä. Joku sitten kysyikin: ”No, mahtoiko ruoka rukkoilemalla lissääntyä?” Akun vastaus oli:”Eihän tuo lissääntyä tainnut, mutta kyllä maku parani”. Ruokarukous on ilmaisu siitä, ettei jokapäiväinen leipä ole itsestään selvää ja samalla kiitos Hänelle  jolle kiitos kuuluu, Jumalalle. Jos ei ruuan siunaamisessa maku parane, niin syödä voi ainakin hyvällä mielellä. Jeesuskin otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. 

Samassa Johanneksen evankeliumin luvussa, jossa on tämä ruokkimisihme, Jeesus sanoo useamman kerran:”Minä olen elämän leipä”.Sanat voi ymmärtää monella tavalla. Elämä ja leipä viittaavat siihen, että kysymyksessä on tämän elämän tärkeimmät asiat. 
Jeesus voisi sanoa meille: Minä annan elämääsi tarkoituksen, syyn elää. Ei ihan pikku juttu. Näinä päivinä  kuulemme uutisia irtisanomisista. Minuakin on pysäyttänyt tuntemieni ihmisten kokemukset. Perheenisällä oli hyvä työpaikka, perhe ja upea omakotitalo, työura oli kulkenut nousujohteisesti. Elämä romahti kun hän sai tietää, ettei hänellä ollut enää työpaikkaa. Samalla elämästä hävisi tarkoitus. Miehellä oli mielessään varsin synkät vaihtoehdot. Perheensä ja läheistensä tuella hän selvisi ja sillä, että elämään löytyi uusi tarkoitus. Tärkeintä ei enää ollut työ ja toimeentulo, vaan muille ihmisille avuksi ja siunaukseksi toimiminen. 

Miten sinä kohtaat kysymyksen elämän tarkoituksesta? 
Joku on todennut:”Joka miettii elämänsä tarkoitusta, on sairas.” Minä olen ollut sairas, kun olen tätä kysymystä niin paljon miettinyt. Onko elämä lopulta vain sitä, että se soljuu eteenpäin rutiininomaisesti tuttua rataansa. Onko elämä lopulta vain sitä, että synnytään, kasvetaan, tehdään työtä, saadaan lapsia,vanhetaan ja kuollaan pois. Mitä tarkoitusta tällä minun elämälläni on? En ole voinut valita, tämä elämä on annettu. Ja elämäni voi minä hetkenä tahansa päättyä. Tarkoitusta elämään voi löytää monista asioista: hyvän tekemisestä, työstä, rakkaudesta, ihmisuhteista, harrastuksista, uhrautumisesta jonkin asian tai ihmisen puolesta. Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus sanoi:”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta,sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä,Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään”. (Joh.6:27) Jeesus avasi näköalan ja uskon iankaikkiseen elämään. Koen itse löytäneeni tarkoituksen tähän elämään, vaikka sitä ei olekaan helppo selittää. Välillä se taitaa olla vähän kadoksissakin. 

 Leipä on energian ja voiman antaja. Jeesus elämän leipänä  on myös voiman saamista.Varsinkin silloin ,kun omat voimavarat ovat  vähissä vakavan sairauden,vastoinkäymisten tai elämän kriisien kohdatessa. Jeesus voi ja kykenee tekemään tänäkin päivänä ihmeitä, mutta jos hän ei jostain syystä niitä meille tee, saamme häneltä voiman ja eväät elää elämän kipujen kanssa. Ruokkimisihmeen jälkeen ihmisille  tuli uudestaan nälkä, mutta Raamatussa ei kerrota, että Jeesus olisi tehnyt tämän ihmeen uudestaan. Jeesus ei suostunut ”taikuriksi”, joka tarvittaessa taikoo ravinnon nälkäisille. Ihmisten oli kasvatettava vilja ja leivottava leipä ja siihen työhön oli syytä rukoilla suotuisia säitä,siunausta ja johdatusta. 

Elämä on monille syyllisyyden hätää. Syyllisyys voi synkentää koko elämän. Se voi olla kuin syöpä, joka jäytää ihmisen sisuksissa ja saa elämän maistumaan katkeralta. Moni tekisi mitä vain, kun saisi tietyn ajanjakson tai vuodet elämästään pois. Ne vaiheet minä aikana tuli tehtyä pahaa rakkaudettomalla käytöksellä, laiminlyönneillä tai tekemättä jättämisillä. Emme voi palata ajassa taaksepäin ja korjata asioita, jos teimme väärin. Uskon ydinasia on se, että Jeesus jakaa anteeksiantamuksen leipää. Paavali kirjoittaa korinttolaisille:”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan… 
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden”.(2.Kor.5:19-21) On käsittämätöntä, että voin saada kaiken anteeksi ihan vain lahjana. On ihan toista käydä koulua, tehdä työtä, harrastaa tai olla eläkkeellä, kun asiat on selvitetty Jumalan kanssa, on sisäinen rauha ja hyvä mieli. Jeesus on jakanut anteeksiannon leipää messun alkuosan synninpäästössä. 
Hän tekee sen yksityisessä ripissä ja nälkäisten aterialla ehtoollisessa. Kristus antaa meille itsensä leivässä ja viinissä. Tänäänkin meille on katettu maailman matalin ruokapöytä. 

Jokapäiväinen, maallinen leipä on Jeesukselle tärkeä. Muistamme Jeesuksen kuvauksen viimeisestä tuomiosta. Siinä kuningas sanoo oikealla puolella oleville:”Minun oli nälkä , ja te annoitte minulle ruokaa… Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville:”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa”. Sitten Jeesus toteaa:”Kaiken, minkä te olette tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet tai jättäneet tekemättä minulle. 

Olemmeko me valmiit ruokkimaan nälkäisiä ja jakamaan leipäämme. Täällä kirkon etuosassa on pöytä, jossa on muovipussissa 150  suomalaista ruisleipää. Paikallinen leipomo on ne leiponut. Pussissa on myös kortti, jossa on yksi tämän sunnuntain raamatunkohta suomeksi ja ruotsiksi. Voitte messun jälkeen  ottaa mukaanne, syödä itse tai viedä sen naapurille, ystävälle tai antaa vaikka vastaantulijalle kadulla terveisinä leipäsunnuntain messusta.