Radiojumalanpalvelus 21.6.2009

Radiojumalanpalvelus Alatornion kirkosta 21.6.2009, 
radiointi Yle 1: 
jumalanpalveluksessa saarnasi 
lääninrovasti, kirkkoherra Ari Juntunen. 
Tornion seurakunta 
Kemi-Tornion rovastikunta

KUTSU JUMALAN VALTAKUNTAAN 

”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.”Room1:7 
Teksti: Luuk 9:57-62, 3. vsk 

Juhannusyön Aurinko on valaissut täällä pohjoisessa. Jumalan luomistyön rikkaus ympäröi meitä. Ylistämme Jumalaa hänen teoistaan!  Alatornion kirkon edessä Tornionjoki virtaa vuolaana Tornion kaupungin ydinkeskustan halki. Lohi nousee väkevin potkuin kohti syntymäsijojaan. Tänä vuonna tulee myös kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Suomen ja Ruotsin valtakunnan raja vedettiin Tornionjokeen. Elämme täällä kuitenkin rajattomalla rajalla, rauhan rajalla. Naapurikaupungit ja seurakunnat rakentavat yhteyttä yli kulttuuri- ja kielirajojen monenlaisten yhteistoimintojen kautta. Joki syleilee molempien valtakuntien rantoja. Sen voi nähdä erottavan kaksi kansaa toisistaan, mutta toinen näkökulma on yhteys, jonka se muodostaa kahden valtakunnan välille. Tässä jokilaaksossa rajaa ei ole tahdottu piirtää ihmisten sydämiin. 
Jeesus kohtasi ja kohtaa monenlaisia rajoja ihmisen sydämessä. Se on yllättävää, koska hänen tehtävänään on antaa ihmiselle mahdollisuus kohdata Jumala, joka on rakkaus. Rakkaus tarkoittaa kokemusta yhteydestä, kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista, syvää tietoisuutta yhteenkuuluvuudesta, luottamusta ja huolenpitoa. Rakkaus antaa meille ihmisenä hintalapusta vapaan arvon ja merkityksen omana itsenämme tarvitsematta sitä mitenkään ansaita. Tällaista rakkautta jokainen tarvitsee ja kaipaa. 
Tekstimme kuvaa Jeesuksen matkaa kohti pelastushistorian täyttymystä Golgatalla, Jerusalemissa, ihmiskunnan hengellisessä pääkaupungissa ja maailmanpolitiikan ytimessä. Rakkaus merkitsi Vapahtajallemme astumista ulos Jumalan taivaallisesta elämän valtakunnasta. ”Niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainoan Poikansa” tähän sairauden, kuoleman, synnin, erilaisten pahan tuhovoimien repimään, kodittomuuden ja hylkäämisten maailmaan. Niin kuin Juhannuksen uutiset jälleen ovat todistaneet! Hän tuli iankaikkisuuden keskeltä aikaan. Hän lähti rakkauden ja ilon valtakunnasta täyttämään Isältä saamaansa tehtävää, pelastamaan ihmistä, joka rakastaa syntiänsä tuhoutumiseensa asti, on lohduton ja elää itsekeskeisyyden harhassa yksinäistyen. 
Hän kohtasi miehen, joka oli innostunut ja kiihkeyteen asti valmis seuraamaan Jeesusta. Motiiveista ei tarkemmin kerrota, mutta Jeesuksen vastaus hänelle oli tyly: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”Oletko siis valmis seuraamaan Herraasi näillä ehdoilla? Ei kerrota, miten kyseinen mies valitsi. Kustannukset myös uskon tietä ajatellen on laskettava. Vapahtajan seuraamisessa ei ole kysymys hurmioituneesta tunnetilasta, vaikka Jumalan läheisyydessä koetaankin tunteiden kirjo syvimmästä synnin itkusta autuaalliseen ja vapautuneeseen iloon. Jeesus ei kiinnitä meitä merkittävän ja koko ihmiskunnan kehitystä edistäneen elämänfilosofian kannattajaksi, vaikka kristillisen uskon arvomaailma on kestävä perusta yhtä hyvin elämän haasteiden kuin kuolemankin edessä, vaan Jeesus sanoo: ”seuraa minua”! 


Jos ajattelemme Jeesuksen kuuliaisuutta saamassaan tehtävässä tunteen tasolla, ihminen hänessä parahti: rakkaus tuhoaa minut! Rakkaus merkitsi Vapahtajallemme erilaisen elämäntuskan kohtaamista ja kantamista ristille asti. Se merkitsi suostumista monissa tilanteissa siihen, että he ”kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan”. Hän joutui pettymään kaikkein läheisimpiinkin, jotka hän itse oli kutsunut seuraansa ja  joihin hän luotti. Hän koki torjuvia asenteita ja hylkäämistä niiden keskellä, joiden puolesta hän antoi itsensä. Suuren yleisön mielestä hän valitsi ystävänsä väärin: köyhät, sairaat, ulosheitetyt, epäonnistuneet, syrjäytyneet ja synteihin langenneet.  Maailma, myös Jeesuksen sydämessään torjunut hengellinen älymystö, näki heissä vain pois heitettäviä, käyttökelvottomia särkyneiden ruukkujen sirpaleita. Hän ottaa kannettavakseen yhä elämää tuhoavia ristejä, hän kulkee kanssasi haavaiset polut, hän alistuu alistettujen ja torjuttujen rinnalle, hän pysähtyy kaikkien hajotettujen elämänrakennuksien eteen ja hänellä on kädessään uusi suunnitelma: ”seuraa minua”! ”Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” 
Jeesus näki, että he ovat Jumalan valtakunnan kirkkautta heijastavia timantteja.  Timantithan syntyvät hiilestä 50`000-tuhatkertaisessa ilmanpaineessa ja 900-1200 celsiusasteen kuumuudessa, 150-200km syvyydessä! Jumalan kirkkautta säteilevä ja koko ihmiskuntaa valaiseva timantti valmistui Golgatan ristillä. Jeesus kohtaa tämän Jumalalle selkänsä kääntäneen, voittoja ja kustannuksia laskevan, laskelmoivan ja sairaan rakkauden maailman. Maailman, joka lakaisee mielellään tuottamattomat ja pelkästään kuluttavat sirpaleet pois näkyvistä: lapset, vanhukset ja syrjäytyneet. 
Jeesus näkee sinussa mahdollisuuden! Hän tarvitsee sinua. Kaikelle viiltävälle kivulle, sairastuttavalle ja torjutulle syyllisyydelle, häpeälle, joka kieltää olemassaolosi, Jeesus avaa oven: tervetuloa Jumalan valtakuntaan! Anteeksiantamuksen, sisäisen vapauden, rauhan ja ilon valtakuntaan. Tämän valtakunnan rajoja ei ihminen voi piirtää, sillä rajojen  merkitsijöille Jeesuksella on yhä sama vastaus kuin aikoinaan asiaa tiedustelleille fariseuksille: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä; tai; se on tuolla’. Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Jumalan valtakunta on edelleenkin siellä, missä Jeesus on ja missä hänen hyvät tekonsa tapahtuvat Pyhän Hengen voimassa, sanan ja sakramenttien kautta, seurakunnan keskellä. Tämä valtakunta on kaikki rajat, kielet, rodut ja kansallisuudet ylittävä hengellinen valtakunta, jonka keskus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus. 
Tänä Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaiaamuna, Jeesus kutsuu meitä seuraansa, mutta ei ensisijaisesti siksi, että varjeltuisimme kadotukselta, vaan siksi, että hänellä on tarjota sinulle elämäsi mielenkiintoisin, jännittävin ja yllättävin haaste: ”Seuraa minua”! ”Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” 
Jeesus katsoo tätä maailmaa hengellisesti kahdesta näkökulmasta: sekä hengellisesti elävät että hengellisesti kuolleet saavat kutsun ja tehtävän. Vain elävä voi lähteä viemään viestiä eteenpäin. 
”Anna kuolleiden haudata kuolleensa”, hän sanoo miehelle, joka miettii vastausta kutsuun. Isän hautajaisten luulisi olevan hyvä syy hetken viivytykseen. Mutta Jeesus ei hyväksy tätäkään estettä. 
Kysymys ei olekaan alibin pätevyydestä vaan Jumalan hetkestä ihmisen pelastuksen asiassa. 
Jeesuksen ohjelmajulistuksessa vanhimman evankeliumin, Markuksen alussa hän sanoo: 
*aika o n täyttynyt 
* Jumalan valtakunta on tullut lähelle 
* kääntykää (tehkää parannus) 
* uskokaa hyvä sanoma (evankeliumi) 
Uskoon ei voi kukaan alkaa, usko annetaan ja uskon tielle Jumala kutsuu Pyhän Henkensä kautta, kun aika on. Jos aikasi ei ole, taivas vaikenee, vaikka tahtoisitkin uskoa. Voit vain hakeutua sanan kuuloon, seurakuntasi jumalanpalvelukseen ja rukoilla, anna hyvä Jumala pelastuksen aika minullekin. Kun aikasi tulee tee vanhanaikainen parannus niin kuin Luther opettaa. Parannuksessa saat tunnustaa syntisi papille tai jollekin muulle kristitylle. Hän julistaa sinulle synninpäästön, että olet vapaa ja syntisi ovat Jumalan edessä anteeksi annetut Kristuksen sanojen mukaisesti ja niiden voimalla. Usko tarttuu näihin omin korvin kuulemiisi sanoihin ja omistaa Jumalan armon, anteeksiantamuksen, omantunnon rauhan ja lohdutuksen.
Sen voit uskoa myös näin yleisestä saarnasta: Jeesuksen ristinkuoleman tähden Jumala antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja hänen sovintoveressään. 
Mihin me tarvitsemme tämän evankeliumin? 
Pelastuaksemme. Evankeliumissa on Kristus itse. Lutherin mukaan ilman uskoa synninpäästö ja kaikki sakramentit ovat turhia, sillä ”ei sakramentti vaan uisko sakramenttiin poistaa synnin”. 
Mutta tarvitsemme joka päivä evankeliumin myös voimaksemme. Jeesuksen tie oli lihaksi tullut sana. Hän muutti puheensa teoiksi, ajatuksensa toiminnaksi. Kun hän näki ympärillään puutetta, syntiä, sairautta, nälkää, yksinäisyyttä, hän rakasti toimimalla, auttamalla ja puuttumalla heidän elämänsä kurjuuteen. 
Kristillisen seurakunnan suurin lankeemus läntisessä kristikunnassa on sanaksi tullut sana. Sielläkin, missä Jeesukseen uskotaan omana Vapahtajana on käynyt paljolti niin, että ristiinnaulittu on jätetty ristille. Kristinusko on muuttunut teologiaksi, opetettavaksi sanaksi, oikeaksi opiksi, saarnaksi ja pahimmillaan ihmisviisaudeksi. Voimme rukoillakin, että Jumalan valtakunta tulisi meidän kauttamme näkyviin, mutta ei meissä itsessämme! Olemmeko valinneet sanan Jeesuksen antaman tehtävän sijasta? Siksikö väki pakenee, että saarnattu sanoma ei ole uskottavaa, koska se ei muutu uskoa tunnustavien elämässä teoiksi? 
Evankeliumi on maailman mullistavin sanoma. Se johdattaa ihmisen merkityksellisimpään elämään mitä hän koskaan voi kokea. Siinä on kaikkea pahuutta ulosajava, elämää uudistava ja rakkautta levittävä voima. Mutta sen voima on kätkössä niin kauan kuin tapahtuu Jeesuksen sana minun elämässäni: ”Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” Jos uskottu sana ei muutu rakkauden teoiksi evankeliumilta puuttuu hengellinen ja moraalinen arvovalta aikanamme, joka arvioi asioita sillä perusteella, mitä ne tuottavat tai aiheuttavat ympäristössään tai sanojassaan. 
Jumalan vastustaja saatana, istuu lujasti maailman arvovallan keskuksessa ja tyydyttää meitä materiaalisen hyvinvoinnin uneen pyhää arkea, mutta elämä, josta risti syrjäytetään muodostuu rauniokaupungiksi ja tyhjenee sisäiseen luurankotilaan. 
Ristin Jeesus on yhä se magneetti, joka vetää puoleensa kaikkia. Hänessä tarjotaan epäaitouden, suoritusvaatimusten ja tekniikan kyllästämälle, elämänhallintaa ja tasapainoa etsivälle, vaatimusten alle uupuvalle rauha ja uusi alku. 
Jeesuksen ojennettu käsi siunaa sinua, kun hän sanoo:” Seuraa minua”. ”Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” 
Nousemme tunnustamaan uskomme kolmiyhteiseen ja läsnä olevaan Jumalaan: