Radiojumalanpalvelus 27.12.2009

Radiojumalanpalvelus Alatornion kirkosta 27.12.2009, 
radiointi Yle 1: 
jumalanpalveluksessa saarnasi 
lääninrovasti, kirkkoherra Ari Juntunen. 
Tornion seurakunta 
Kemi-Tornion rovastikunta 
 
 
3. Joulupäivä, apostoli Johanneksen päivä.                                                                                                         
Teksti: Joh 1:1-14
 
JUMALA ON RAKKAUS 
 
Tänään 3. joulupäivänä toivotamme toisillemme edelleen riemullista Vapahtajan syntymäjuhlaa! Voiko kristillisen uskon sanomaa paremmin tiivistää kuin tämän päivän teema sen tekee: Jumala on rakkaus!  Hän kutsuu ihmistä rakkaudellaan, voidakseen siunata elämämme uskon lahjalla. Usko syntyy sydämessä.  Uskon ydin ei ole ensisijaisesti järjen pohdintaa siitä, mitä usko on, kuka Jeesus on, millainen Jumala on. Usko ei synny ajatuksissa ymmärtämällä.  Jumala antaa sen Pyhän Henkensä kautta niille, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan. Näinhän Johannes kirjoitti. 
 
Seuraavat kolme näkökulmaa kiteyttävät tekstimme sanomaa:
1. Kristinuskon perusta on niissä tapahtumissa, jotka ovat historiallisesti totta. Jumalan pelastushistoria on osa ihmiskunnan historiaa. 
2. Henkilökohtaisen uskon perusta on siinä, että Raamatun Sana tapahtuu, tulee todeksi ihmiselle hänen oman kokemuksensa kautta. Usko ja sen tapahtuminen ihmiselle ovat totta, eivät mielikuvitusta. 
3. Raamatun uskoon ja elämään liittyvät lupaukset pitävät paikkansa. Sana tulee lihaksi. Se antaa ihmiselle elämän. 
Rakas ystävä. Tämän saarnan tulisi olla raamatun tekstin selitystä, mutta samalla se on myös henkilökohtainen todistukseni Vapahtajastani ja kertomusta siitä, mitä olen kokenut hänen seurassaan. Kuulet siis subjektiivisen, epätäydellinen ja keskeneräisentodistuksen siitä, mitä lihaksi tullut sana, Jeesus, minulle merkitsee. 
 
”Alussa oli Sana.” 
 
Raamattu alkaa sanalla ”alussa”. Rabbit lukevat tuon sanan hebrean kielestä johtaen ”Pojassaan”. Heidän mielestään siis Raamatun ensimmäinen lause kuuluu: Pojassaan Jumala loi taivaan ja maan. Johanneksen ”luomiskertomus” liittyy ihmiskunnan elämäkäänteeseen: Kristus, Herra, on keskellämme.”Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” Jouluevankeliumista kuulimme hetki sitten mitä tapahtui keisari Augustuksen ja käskynhaltija Quiriniuksen aikana Beetlehemissä. Ihmiskunnan Kuningas, Messias, syntyi edeltä ennustettuna, tiedossa olevaan aikaan ja paikkaan osana maailmanhistorian tapahtumia, mutta myös Jumalan pelastushistorian täyttymyksenä. Historialla ymmärretään yleisesti tapahtunutta todellisuutta ja sen kuvausta. Siksi on merkittävää, että jouluevankeliumi ei alkanut sanoilla: olipa kerran, niin kuin sadut mielikuvituksen tuotteina tapaavat alkaa, vaan ”siihen aikaan”, aikaan, joka on määriteltävissä:”Sana tuli lihaksi”. 
 
”Sana oli Jumalan luona” 
 
Evankeliumi, on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Paavalin mukaan se on annettu tiedoksi ”kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen.”(Room 16)Kristillisen julistuksen luonne on  tavoitteellista uskontodistusta. Se on todistusta Sanasta, joka oli Jumalan luona, Kristuksesta, joka ihmiskunnan elämän käännekohdassa, jouluyönä, tuo maailmaan uuden rohkeuden elää, uuden toivon tänne kuoleman varjojen: sairauksien, kipujen, menetyksien ja romahtaneiden unelmien maailmaan. 
 
Jo luomisen aamuna taivas ja maa kohtasivat sanan voiman: autio, tyhjä ja pimeä syvyys saivat Jumalan Hengen kosketuksesta uuden sisällön. Jumalan Henki on yhä uuttava luova Henki.  Kaaokseen tulee järjestys, rikkinäisyydessä alkaa eheytymisen tapahtumasarja, elämän tarkoituksellinen kokonaisuus hahmottuu. Pimeyteen syntyy valo! Kristuksessa on elämä. Luova sana tuli lihaksi, todellisuudeksi.”Sana oli Jumala”. Mikä mahdollisuus ihmiselle! Jumala otti syyllisyyshätätilamme todesta. Hän rakasti meitä antamalla itsensä, pelastuksen omassa Pojassaan, ”jotta kaikki uskoisivat”. Niin, otatko sinä tämän Jumalan rakkauden vastaan?   
 
On vieläkin palattava jouluevankeliumiin! On vieläkin mentävä Beetlehemiin, paimenten kedolle, yön pimeyteen. Sinne, missä pimeys on peittänyt näköalat. Sinne, missä kuolema varjostaa. Sinne, missä hartiat painuvat kumaraan elämän kuormien alla. Siellä avautuu sinulle taivas. ”Sana oli Jumalan luona”, mutta nyt Hän kohtaa sinut siellä missä elämääsi elät ja askareitasi toimitat.”Herran kirkkaus ympäröi” sinutkin. Saat kuulla saman Herran enkelin viestin: Älä pelkää! Vapahtaja on syntynyt. Hän on Kristus Herra. 
 
”Sana oli Jumala” 
 
Ajattelen Herran edelläkävijää, Johannesta, Sakariaan ja Elisabetin poikaa. Luukas kertoo hänestä: ”Hän on suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää monet jälleen Herran, heidän Jumalansa puoleen..isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin”. Ihmeellinen mies! Hän todisti tulevasta Messiaasta, että kaikki uskoisivat häneen.  Hän todisti Kristuksesta, joka oli olemassa ennen syntymäänsä! Sanasta, joka valitsi itse missä ja milloin syntyisi, kuka saisi Jumalalta armon tulla lihaksi syntyvän Sanan äidiksi. Hän todisti Jumalan Pojasta, joka syntyi omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Hän saarnasi Jumalan Karitsasta, joka tiesi kuolevansa syntiemme sovittajana jo ennen syntymäänsä. Johannes todisti, että Kristus syntyi, että mekin voisimme syntyä uudesti ja saada osaksemme iankaikkisen elämän tässä synnin ja kuoleman varjojen laaksossa. Uskontodistuksella oli ja on tänäänkin sama tavoite: kun ”Sana on Jumala”, merkitsee se sanan vastaanottajalle samaa kuin tulla pelastetuksi. 
 
Ihmetteleville, Jeesusta etsiville, kyselijöille ja epäilijöille Johanneksella on yksi vastaus: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” 
 
Ihmisen ja Jumalan suhteessa tapahtuu muutos: kun katseemme kääntyy Kristukseen, pois itsestämme, pois elämämme olosuhteista. Jeesus, ”Sana, joka on Jumala”, tahtoo vaikuttaa elämässämme muutoksen, jonka sisältöä voidaan kuvata sanoilla: elämä, valo, rauha, ilo, rakkaus ja kiitollisuus. 
Johannekselle vietiin vankilaan viestiä siitä, miten sana vaikutti Jeesuksen teoissa: 
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, 
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, 
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.”Matt11:4-5. 
Jeesukselle sokea alkaa nähdä hänet. 
 
Rampa juoksee hänen tykönsä. Kuolemansairas paranee elämään. Kristus puhdistaa hänen sydämensä ja parantaa hänet. Kuurolle avautuvat Jeesuksen sanat ja niihin tulee koko elämää kannattava voima ja hänen sanansa sisältävät sen ainutlaatuisen ilosanoman, että olet minulle rakas, olet arvokas, olet korvaamaton. Hengellisen kuoleman tilassa maannut herää henkiin. Hänessä toteutuu Paavalin sana efesolaisille:” Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.”Ef 2:8 
 
Miten se tapahtuu? 
Köyhille julistetaan evankeliumi. Ne joilla ei ole mitään omaa, saavat omistaa Jumalan pelastuksen lahjana. Liittyipä köyhyys sitten ihmisen ulkonaiseen taloudelliseen tai sisäiseen tilaan. Köyhyys on se asema, josta käsin Jumala kokoaa valtakuntaansa kansalaiset. 
 
”Sana tuli lihaksi” 
 
Jeesuksen tie oli tulla sanasta lihaksi, pelastussuunnitelman toteuttajasta ihmisen omakohtaiseksi pelastajaksi. Hän tuli ristille sovittamaan meidän syntimme. Kuolemallaan hän tuli Vapahtajaksi meille. Hän otti vallan kuolemalta, synniltä ja pahuudelta ja antoi meille jokaiselle ”oikeuden tulla Jumalan lapseksi”. Millä tavalla tämä oikeus toteutuu Jumalan läheisyyttä kaipaavalle? 
 
Vastaan Johanneksen sanoilla: 
1. Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin, sinun syntisi. Se tapahtuu jokaiselle, joka ottaa hänet vastaan! 
2. ”Kääntykää(tehkää parannus), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.”Matt3:2. Saat oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja uskon lahjan. 
3. Ne, joille Jumala antoi omalta tieltään pois kääntymisen armon ”tunnustivat syntinsä”. 3:6 Saat katsella hänen kirkkauttansa, jossa syntinen kohtaa armahtajansa. 
4. ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy.”3:8 
 
Viimeinen kehotus on vaikein. Koko länsimaista kristillistä uskoamme leimaa uskottavuusongelma, joka liittyy sanan lihaksi tulemiseen. Jeesuksen tie oli lihaksi tullut sana. Onko meidän tiemme muuttunut sanasta sanaksi. Onko kristinusko muuttumassa oppijärjestelmäksi, hampaattomaksi filosofiaksi, sanaksi jota opetetaan, ihmisviisaudeksi, josta väitellään? Pitääkö opettaa sanaa vai olla sana? Pyydämmekö, että Jumalan valtakunta tulisi näkyviin meissä itsessämme? Tarttuuko vain meidän mielemme syntien anteeksiantamuksen ilosanomaan sydämen jäädessä kylmäksi Jumalan rakkaudelle? Kuitenkin me pelastumme ”sydämen uskolla ja suun tunnustuksella” Paavalin mukaan. 
 
Jos uskomme on pelkkää pään tietoa, jäämme vaille sitä Pyhän Hengen vaikuttamaa elinvoimaa, joka voittaa kuoleman, synnin ja pahan vallan, niin että sana todellakin vapauttaa, muuttaa, uudistaa, parantaa, antaa toivon, siirtää pimeydestä valoon, epäuskosta uskoon ja maailmasta Jumalan lapseksi. 
 
”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan” 
 
Mitä Jeesus Kristus merkitsee minulle? 
*Ristinsanomassa on elämän uusiutuva voimavarasto. 
*Hän on johdattaja ja opas elämäni tiellä, valintatilanteissa ja tienristeyksissä hän näyttää tahtonsa mukaisen tien. Hänen reittivalintansa on ollut monesti erilainen kuin oman navigaattorini näyttö, mutta päämäärä on ollut myönteinen yllätys. Ei ole välttämättä tarvinnut joka mutkassa kolaroida eikä kaikilla poluilla kompastella tai päätyä umpikujille. 
* Jeesus merkitsee riittävyyttä ja luottamusta. Olen lapsuuden uskossa, mutta en ole saanut erikoiskäsittelyä. Hän on opettanut, mikä riittää, kun elämän perusrakennelmat hajoavat ja elämän rakentamisen edellytyksetkin otetaan pois. Hän on elämäni turvaperusta kokemusteni moninaisuudessa. 
*Hän on puhuva, toimiva ja luova sana. Voin luottaa häneen ja keskustella rukouksessa hänen kanssaan. Hänen sanansa Raamatussa ei ole koskaan pettänyt eikä kuljettanut harhaan. Hän pitää lupauksensa. 
*Kristus on lunastaja, joka ottaa meidät ja minutkin vastaan sellaisena kuin olemme todellisuudessa. ”Hän on täynnä armoa ja totuutta.” Hän on syntisen armahtaja. Hän on pahasta vapauttaja. Hän on kuoleman voittaja. 
* Hän on Jumalan mahdollisuuksien maailma keskellämme, Jumalan valtakunta, jonka kansalaisoikeus on ”kaikilla, jotka ottivat hänet vastaan”. Yhä uudelleen Kristus kohtaa ihmisen seurakunnassa. On tärkeä, että kuulumme seurakuntaan, koska ”seurakunta on Kristuksen ruumis” ja kuuluu hänelle. Siksi ei ole mahdollista kuulua Kristukselle kuulumatta seurakuntaan. 
* Hän on täysi vastaus ihmisenä elämisen koko tarpeeseen. Voin sanoa hänelle elämäni kysymyksien, haasteiden ja tapahtumien keskellä: olen sinun, sinä olet Vapahtajani. Miten tahdot, että ratkaisen nämä kysymykseni. Hän on lihaksi tullut sana. Se merkitsee, että se mitä hän tahtoo, muuttuu toiminnaksi, ratkaisuiksi ja mahdollisuudeksi.   
*Hän on rauhani kuolemassa. Hän on iankaikkinen elämä. Se ei ala vasta kuolemani jälkeen. Hänessä oleminen merkitsee jo taivaassa olemista, vaikka hän onkin kerran toivottamassa tervetulleeksi, kun siirrymme täältä uskosta näkemiseen, elämän lopulliseen täyttymykseen. 
 
Uskon, että siellä, missä Jumalan Henki saa luvan toteuttaa tämän Johanneksen kuvaaman elämän tapahtumaketjun: ”sanasta lihaksi”, siellä katsellaan Kristuksen kirkkautta. Mikä kirkkauden häikäisy se onkaan, kun saamme uskoa tässä ja nyt, että Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä ja armahdettu syntinen saa katsella hänen kirkkauttaan, joka on täynnä armoa ja totuutta. 
 
Tunnustakaamme nyt yhdessä uskomme kolmiyhteiseen, elävään ja ainoaan Jumalaan: